The Project Gutenberg EBook of Kylaeaen tullessa, by Pietari Paeivaerinta

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Kylaeaen tullessa

Author: Pietari Paeivaerinta

Release Date: December 20, 2010 [EBook #34699]

Language: Finnish

Character set encoding: ASCII

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLAeAeN TULLESSA ***




Produced by Tapio Riikonen






KYLAeAeN TULLESSA

Kirj.

P. Paeivaerinta


Oulussa 1884.
Oulun Uudessa Kirjapainossa.




Kerran kun matkustin oli minulla eraes neljaetoista vuotias, utelias
poika toverina. Se on kyllae paha, kun melkein kaikkien kertomusten
pitaeae alkaa noilla sanoilla, mutta mitaepae sitae ihminen paljon naekee
oman huoneensa seinien sisaellae. Tosin loeytyy siellaekin paljon vaariin
ottamista perheellisen elaemaen piirissae, mutta se on paremmin yksityistae
laatua, jonka laehteet pian ehtyvaet. Ilman sitae, perhe ei ole kansa,
joka vasta luopi kokonaisen kuvan omasta itsestaensae. Jos siis tahtoo
noita kuvien murusia -- jotka ovat kovin moninaisia -- kokoilla, taeytyy
sen tapahtua itsensae kansan keskellae ja sinne ei tule kukaan, jos ei
liiku joskus kotiliedettae edemmaeksi. -- Siinaehaen syy, jonka vuoksi usea
kertomukseni alkaa: "Kerran kun matkustin" j.n.e.

No niin. Kesae oli kauniimmallansa ja puolentoista penikulmainen taloton
taival oli edessaemme. Varhainen aamu oli taipaleelle laehteissaemme ja
ilma oli mitae ihanin. Taivas oli peitetty puoleksi laempymaen naekoeisillae
pilven hattaroilla, joiden lomista kesaeinen aamu-aurinko loi valoa ja
laempoeae. Kastepisarat kiiltelivaet auringon valossa puiden lehdillae ja
kukkien vielae puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin
timantti. Laempoeinen etelaetuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin,
josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ikaeaenkuin ne
olisivat sanoneet: "hyvaeae huomenta, suuri Luojamme!" Minae istuin syviin
mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa. Minae mietin
luonnon kauneutta ja Luojan suurta hyvyyttae ihmisiae kohtaan. Minae
mietin heidaen kiittaemaettoemyyttaensae kaikesta hyvyydestae, jonka Luoja oli
ikaeaenkuin heidaen kaesiinsae laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat".
Kuinka moni kaesittaeae heistae sen, ettae "kaikkinainen hyvae anto tulee
valkeuden isaeltae"; kuinka moni heistae osoittaa totista rakkautta
laehimmaeistaensae kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle
antanut, juuri sitaevarten, ettae ihmiset toisiansa rakastamalla
osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa.

Noita miettiessaeni olin niin vaipunut omiin ajatuksiin, etten huomannut
matkassa olevanikaan, jonkataehden hevonen sai kulkea oman tahtonsa
mukaan; sekin naekyi kaesittaevaen, ettae nyt on miettimisen aika, sillae se
kaeveli vaan hiljaksensa, korvat topallaan, silloin taelloein katsellen
sivuillensa, ikaeaenkuin kysyaekseen: "joko nyt laehdetaeaen?" Poika lienee
myoes vaipunut omiin mietteisinsae, huomattuansa, etten minae ollut
puhetuulella. Kaikkien noiden taehden syntyi syvae hiljaisuus, ettei
muuta kuulunut kuin kaerryn ratasten hiljainen hyrinae ja ratina
hiekoitetulla tiellae. Kun vielae lisaeksi otamme lintujen aamulaulut ja
viserrykset ja jonkun liian likellae tietae olevan linnun pyraehdyksen
lentoon, niin on kaikki kerrottu, mikae tuota hiljaisuutta haeiritsi.

"Mistae te saatte aineita kirjoituksiinne, kun niin paljon
kirjoittelette yhtae ja toista?" kysyi poika yht'aekkiae, aeaenettoemyyden
katkaisten ja katsoen kysyvaesti minua silmiin.

Minae kavahduin, niinkuin unesta tuon kysymyksen kuultuani, mutta
kaesitin kumminkin kysymyksen.

"Koko luonto, se on: koko maailma, jossa asumme, on kuin suuri
kuvakirja, taeynnae Luojan viisautta, rakkautta ja hyvyyttae. Ihmiset maan
paeaellae ovat monipuoliset ja monenlaiset, sillae melkein niin monta eri
luonnettakin on ihmisissae kuin ihmisiaekin; noita kaikkia kuin kokee
katsella ja tutkistelee, loeytyy niissae kyllae aineita paremmillekin
kirjoittajille kuin minae olen", sanoin pojalle.

"Enhaen minae naee noissa mitaeaen erinomaisempaa", arveli haen.

"Sinun silmissaesi on kai sitten vielae jotain vikaa."

"Ei suinkaan, sillae naeenhaen minae lukea jos kuin hienoa praenttiae ja
kirjoitusta."

"Koetasta katsella nyt silmillaesi ja kuunnella korvillasi, naeetkoe ja
kuuletko mitaeaen!"

Poika katseli ja kuunteli.

"En minae naee enkae kuule mitaeaen", sanoi poika.

"Etkoe puitakaan metsaessae?"

"Niitae naeen."

"Minkaelaisia ne ovat?"

"Ne ovat suuria, siroja puita."

"Mutta ajattelepas, jos noita puita ei olisikaan, minkalainen olisi
silloin maailma mielestaesi?"

"Sitae en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta nyt huomaan, ettae jos
ei puita olisi, niin taemae maailma olisi peraeti kolkko ja ikaevae."

"Naeetkoe tuota, joka tuolla puun oksalla istuu, tuommoinen pikkunen
nyttyrae?"

"Naeen, se on pikkunen lintu."

"Mitae se tekee?"

"Laulaa."

"Miltae sen laulu kuuluu korviisi?"

"Se kuuluu niin kauniilta."

"Jos ajattelisimme, ett'ei noita lintuja olisikaan?"

"Taemae maailma olisi silloin niin..."

"Taemae maailma olisi mitae niin?"

"Ikaevae", sanoi poika, naehtaevaesti vaehaen haepeissaeaen, kun ei ollut tuota
ennen kaesittaenyt.

"Sinae kaesitit siis metsaessaekin jotain?"

"Kaesitin; voi kuinka jaloa ja kaunista!"

"Niinhaen se on; kaikkialla naekee ihminen jotain jaloa, jotain kaunista,
kuu vaan haenen silmissaeaen ei ole mitaeaen vikaa. Katso noita kauniita
petaejiae, jotka ikaeaenkuin toistensa kilvalla pyrkivaet suorina ja uljaina
korkeuteen: minkae hyoedyn ne antavat ihmisille, mistae rakentaisimme
huoneemme, mistae saisimme taloutemme tarvekalut, millae laemmittaeisimme
huoneemme, millae kypsentaeisimme ruokamme, jos ei metsaeae olisi?"

Samassa tuli naekyviin pieni metsae-lampi, joka oli aivan likellae tietae.
Rasva-tyynenae ja peilikirkkaana kuvasteli lammen pinta aamuauringon
valaisemana ympaerillaeaen olevia korkeita metsiae ja joitakuita kallion
nyppyloeitae. Jaerven toisella puolen oli kesaemajat, jossa karja suitsun
ympaerillae maerehtiae leuhkasi huolettoman naekoeisenae ja lypsaejaet lypsivaet
lehmiae ja kaatelivat maitoa saapuvilla olevaan isoon saaviin.
Paitaressu-lapset huiskivat kaerpaesiae lypsettaevistae lehmistae, lehdistae
tehdyillae huiskillansa, ja toiset kohentelivat suitsua, ettae siitae
laehtisi enemmaen savua, joka sitten poistaisi syoepaelaeiset elaeimiae
haetyyttaemaestae. -- Sorsa uiskenteli lammen rasvatyynellae pinnalla
poikueensa kanssa, jonkataehden heidaen jaelkeensae ilmestyi veden pinnalle
silkkihieno vaere.

"Naeetkoe tuolla mitaeaen", kysyin minae pojalta, osoittaen samalla
sormellani lampea kohden.

"Naeen, siinae on pieni jaervi."

"Eikoe muuta?"

"On siinae muutakin."

"Mitae muuta?"

"Puita jaerven ympaerillae."

"Eikoe mitaeaen muuta?"

"Ja vuoren nyppyloeitae."

"Ja."

"Ja -- ja uiskentelevat sorsat."

"Entae sitten?"

"Ja majat toisella puolen jaerveae, karjoineen, suitsuineen, lypsaejineen
ja lapsineen."

Samassa pujahti eraeaen niemekkeen takaa esille pieni venhe, jota
harmaapaeinen vanhus melalla ohjasi eraestae rytipehkoa kohden. Kun haen
paeaesi rytikkoeae likelle, hypaetae loiskautti siinae joku iso kala. Ukko
otti venheestaeaen palasen koeyttae, jonka toiseen paeaehaen oli sidottu iso
kiven-moekylae. Haen laski kiven jaerven pohjaan ja sitoi toisen paeaen
kiinni venheen hankaan; sitten haen syoetti pari onkea ja nakkasi ne
jaerveen.

Me tarkastelimme ukkoa onkinensa. Jo rupesi toisen ongen kuuluvainen
pullistelemaan ja viimein se meni aivan umpeen. Ukko rupesi onkeansa
hinaamaan yloes ja haen ketjautti aika ahvenen venheensae pohjalle, joka
siellae rupesi keppuroimaan ja paeristelemaeaen.

"Miltaes tuo kuva kokonaisuudessaan nyt naeyttaeae silmissaesi?" kysyin minae
pojalta.

"Kauniilta."

"Minae pelkaeaen, ettae sinae niin vastasit sentaehden, kun tiesit minun
semmoista vastausta odottavan; mikae kohtaus sinusta on kaunein?"

"Jaervi."

"Ethaen ole maininnut mitaeaen noiden korkeitten lammin rannoilla olevien
puiden ja vuoren nyppylaein kuvastuksesta veteen; katsopas! jaervessae on
toinen metsae ja toiset vuoret."

"Kah! Niitae en ole ollenkaan huomannut."

"Etkoe nyt huomaa, ettae silmissaesi on jotain vikaa?"

"Paljon, paljon, isae."

Samassa ukko sivalsi toisen kalan venheesensae.

"Jos nyt ajattelisimme, ett'ei tuota lampea olisi olemassakaan?"

"Ennen olemme ajatelleet metsaet pois, nyt jaervet; kolkko, kylmae, ikaevae
olisi ilman niittae taemae maa."

Samassa alkoi kuulua paimentorven toitotus tuolta jaerven toisella
puolen olevalta kesaemajalta ja samassa laehti lehmaekarja liikkeelle.

"Minkae osan nyt pidaet kauneimpana tuossa naekynoessae?"

"Kaikki yhteensae: jaerven tyynine pintoineen, poikiensa kanssa uivat
sorsat, hyppivaet kalat, harmaa-paeisen onkijan, kuvastavat metsaet ja
vuoret, rannalla olevat kesaemajat maerehtivine lehmikarjoineen,
lypsaevine akkoineen, paitaressu-lapsineen ja savuavine suitsuineen, ja
viimeksi liikkeelle laehtevaet ja mylvivaet lehmaet, heidaen paimenensa ja
toitottavat paimentorvensa; kaikki, kaikki on kaunista, jaloa ja
ihanaa!" huudahti poika vaehaen selvettyaensae.

Samassa tuli eteemme iso niitty ja iso saranoilla oleva portti oli
poikinpuolin edessaemme, joka oli avattava, ennenkun niittyyn sisaelle
paeaesi. Niitty oli parhaassa kukoistuksessaan ja siellae taeaellae naekyi
viljeltyjaekin niittyjae, joissa hiirenhaentae- ja puntarpaeae-heinaet vahvana
ja taeydessae kaunistuksessaan seisoivat ja vaeliin ikaeaenkuin lainehtivat
tuulen hiljaisista henkaeyksistae.

"Voi kuinka kaikki on kaunista!" huudahti poika kun tulimme keskelle
niittyae.

"Mikaepaes sinusta naeyttaeaekaeaen niin kauniilta?"

"Taeae niitty."

"Mikae osa?"

"Kaikki yhteensae: nuo monenlaiset pystoessae sojottavat heinaet kaikkine
monenvaerisine ja laisine kukkineen, usioine kukkivine tuomineen ja
pihlajoineen, komeat putket kukka-terttuineen, jotka niin monta ilon
ainetta ovat minullekin ja muille lapsille antaneet, nuo hymyilevaet ja
vahvat viljelysheinikot korkeine tupsuineen; nuo kaikki yhteensae
tekevaet sen, ettae lumoavat minun kokonaan", selitti poika innossansa.

"Oletko ennen kulkenut taetae taivalta?" kysyin haeneltae, vaikka hyvin
kyllae tiesin haenen ennenkin kulkeneen.

"Olen; miksi sitae kysyitte?"

"Naeitkoe silloin sitae petaejikkoeae, johon nyt ensin tulimme?"

"Naein, mutta vaan niinkuin tavallista metsaeae sitae silloin katselin, sen
enempaeae sitae ajattelematta."

"Entae metsae-lampea?"

"Naein senkin, mutta niinkuin ikaevaen metsaelammen vaan: kaikki loiskivat
kalat, uivat sorsat, kuvastavat metsaet ja vuoret, ja toisella puolen
olevat kesaemajat olivat poissa: niitae en naehnyt laisinkaan."

"Miltaes taemae niitty naeytti silloin silmissaesi?"

"Ikaevaeltae, kylmaeltae, yksitoikkoiselta, jonka pian olisin suonut
loppuvan kulkiessani, nyt taas soisin taetae piisaavan pitkaesti, niin
kaunis on taemae nyt mielestaeni."

"Olihan kesae silloinkin kun taetae tietae kuljit?"

"Kesae ja yhtae kaunis kuin nytkin."

"Mikae on siinae syynae kun kaikki muka nyt naeyttaeae mielestaesi olevan
toisin kuin silloin?"

"Teidaen puheenne."

"Huomaathan nyt, ettae silmissaesi on ollut vikaa?"

"Kyllae sen nyt huomaan, ettae silmissae saattaa olla paljon vikaa, vaikka
vielae kuinkakin niillae naekisi. Sydaemen silmien tarvitsee tulla
avatuiksi, ennenkuin luonnollisilla silmillae voipi kaikki asiat naehdae.
Niinkuin olen sanonut, olen ennenkin naemaet naehnyt, mutta minae luulin
kaikki vaan olevan niinkuin niiden ollakin pitaeae."

"Kaikki tosin ovat niinkuin niiden ollakin pitaeae, mutta kuka on ne niin
laittanut, ettae kaikki ovat niinkuin ne ovat?"

"Jumala, tietysti."

"Hyvaeaekoe vai pahaa on Jumala sillae tarkoittanut, kun Haen on kaikki niin
laittanut?"

"Vissimmaesti hyvaeae."

"Ja kenelle?"

"Ihmisille."

"Onko siis Jumala hyvae tai paha?"

"Jumala on hyvae", vastasi poika ja painoi paeaensae alas.

"Mitae ihminen on velkapaeae Jumalalle tekemaeaen kaikesta Haenen
hyvyydestaensae?"

"Kiittaemaeaen, kunnioittamaan ja ylistaemaeaen."

"Voisiko semmoinen ihminen kiittaeae, ylistaeae ja kunnioittaa Jumalaa,
jonka sydaemen silmissae on jotakin vikaa?"

"Ei, sillae haen ei tunne Jumalan hyvyyttae."

Noita puhellessamme oli niitty jaeaenyt taaksemme, ja matka kulunut niin,
ettae nyt tulimme laajalle ja korkeahkolle maeelle. Tuolla maeellae naekyi
kylae. Kylae oli laajalla tasangolla, jonkataehden se naekyi tuolle maeelle
niinkuin panoraama. Iso, valtava joki virtasi kylaen keskitse, joka
polvikkaasti hopeakirkkaana loikerteli jyrkkien toermiensae vaelitse. Joen
kahtapuolta seisoivat vankkana uljaat talonpoikien kartanot, milloin
harmaina maalaamattomina, milloin punaisiksi, valkoisiksi taikka
keltaisiksi maalattuina, paikoin ryoepsaehti vesi joessa alas jyrkkiae
putouksia myoeden vaahtoavina aaltoina, ikaeaenkuin joku poika viikari,
joka kyllaestyneenae laeksyjensae lukemiseen irti paeaestyaeaen ilosta hyppeli.
Aekkijyrkaellae jokeen pistaevaellae korkealla niemekkeellae seisoi Herran
huone kellotapulineen, uljaana ja ikaeaenkuin kilpaillen kumpi heistae
ulottuisi ylemmaes korkeuteen. Niin kauvas kuin silmae kantoi, oli tuo
alava tasanko viljeltyae maata, jossa vahva laiho aaltoeli tuulen
hengaehdellessae. Naekoeala oli tuolle korkealle paikalle niin kaunis, ettae
pysaehdyimme siihen, paeaestimme hevosemme syoemaeaen ja otimme itsekin
einettae.

"Voi kuinka kaunista on kaikki tuolla alhaalla kylaessae! Nyt minae, isae,
naeen jo hyvaesti", huudahti poika.

"Minae uskon ettae sinae naeet jo vaehaen paremmasti, mutta ihmisen pitaeae
koko elaemaensae aika teroittaa tuota naekoeaensae. Me olemme taellae
taipaleella teroittaneet naekoeaemme, naekemaeaen vaehaeistae osaa Luojamme
hyvyydestae, mutta ennenkuin olemme kylaessae, voimme naehdae vielae paljon
lisaeae", sanoin pojalle.

"Paljon on Jumala jakanut hyvyyttaensae noille ihmisille tuolla kylaessae;
he mahtavat kaiken kiittaeae Luojaa".

"Niin sen oikeastaan olevan pitaeisi, mutta minae luulen, ettae paljon on
tuolla kylaessaekin ihmisiae, joiden naeoessae on -- vikaa".

"En toki luulisi, keskellae noin suurta Jumalan rakkautta".

"Olisipa hyvae jos niin olisi, mutta minae pelkaeaen, ettae siinaekin kohden
on naeoessaesi vikaa. Sinae olet vielae kovin nuori, ettae olisit oppinut
tuntemaan ihmistae. Kun tulemme kylaeaen, tapaamme siellae varmaan ihmisiae:
koetapas heitae tarkastella, ettae vaehitellen tulisit ja oppisit
tuntemaan ihmisiae ja samalla omaa itseaesi".

Kun olimme syoeneet, panimme hevosemme aisoihin ja laehdimme kylaeae
kohden. Tultuamme ensimaeisen talon vainion kohdalle, oli siinae hevonen
irrallaan kylvoe-vainiossa. Samassa naeimme, ettae mies talosta juoksi
aika vauhtia sinnepaein, jossa hevonen oli. Haen otti hevosen kauniisti
kiinni, talutti sen veraejaelle, aukasi veraejaen ja laski hevosen
maantielle eikae siinae ollut sen enempaeae. Mutta samassa juosta harppasi
toinen mies paikalle, pitkae seivaes kaedessae, tukka poerroellaeaen, suupielet
vaahdossa ja silmaet kiilillaeaen kuin kissan paeaessae. Kun haen paeaesi sen
miehen tykoe, joka hevosen kylvoepellosta ajoi, aerjaesi haen:

"Mitae p----ttae sinae minun hevosestani tahdot?"

"Enhaen minae siltae tahdo mitaeaen, talutin vaan pois kylvoepellostani."

"Sinae et saa koskea minun hevoseeni, oli se missae oli, taikka..."

Me seisotimme hevosemme ja katsoimme.

"Taikka mitae?" kysyi uhattu.

"Taikka annan niin kalloosi, ettae ymmaerraet kaiketi olla koskematta
minun hevoseeni."

"Sinaehaen olet naapuri aivan vaeaeraessae! Tottahan minulla on se oikeus
ettae saan taluttaa kylvoe-vainiostani ulos vaikka kenen hevosen, ja
saman teen vastakin sinunkin hevosellesi, kun se vaan tulee vainiooni.
Teidaen velvollisuutenne on pitaeae elaeimistaenne huolta, ett'eivaet ne
paeaese minun eikae muiden tiluksille", sanoi uhattu.

"Sinaekoe uhkaat minun hevostani ja tulet vielae minua neuvomaan ja
lakejasi minulle lukemaan, mutta kyllae minae sinulle lakia opetan",
sanoi tuo vaeaeraessae oleva mies ja toeytaesi seipaeineen naapurinsa
kimppuun, jota haen tapaili ehtimiseen lyoedae. Mutta tuo naapurinsa oli
niin norea ja notkea, ettae haen liukkaasti vaeisti jokaisen haenelle
aiotun iskun, josta vastoinkaeymisestaeaen paeaellekaeviae raivostui kahta
ankarammaksi paeaelle kaeymaeaen, ja vihasta vaahtoavin suin haetyytti haen
saalistansa; naeyttipae siltae ettae se olisi tehnyt haenelle kovin pahaa,
jos ei haen olisi onnistunut saada toista lyoedyksi.

Vaikka vaeisteleminen kaevi niin noreasti, naeytti sorretun tila kuitenkin
arveluttavalta: aseetonna tuossa, raivossaan, aseella varustetun
vihollisensa yhae uudistettujen iskujen alaisena, joita vielae
koeteltiin, paremman onnistumisen vuoksi, tehdae milloin mitaekin tietae.
Minae rupesin aavistamaan pahaa, jonkataehden hyppaesin kaerrystae maahan ja
juoksahdin aivan paeaellekaeyvaen miehen luo; haen ei naekynyt ollenkaan
huomaavan minun liikettaeni, niin olivat haenen silmaensae kiintyneet
sorrettuun!

"Olettehan aivan vaeaeraessae, ystaevaeni! Pois seivaes!" aeyhkaeisin haenelle,
kun ma paasin laehelle.

"Mitae sinun meidaen riitoihimme tulee roisto!" karjasi tuo raivostunut
mies minulle ja samassa kaeaentyi haen minuun paein oikaisten seipaeaensae
minua lyoedaeksensae! Kylmae viima kaevi ruumiini laevitse, sillae tunnustaa
taeytyy, ett'en ainakaan kovin monta iskua olisi voinut vaeistaeae. Mutta
juuri kun seipaeaen isku oli paeaelleni putoamaisillansa, kaeytti toinen
mies tilaisuutta hyvaeksensae ja hyoekkaesi takaapaein seivaesmieheen
kaesiksi; hirmuinen temmellys naekyi alkavan. Mutta minae menin toiselle
avuksi ja rupesimme yhdessae vaeaentaemaeaen haeneltae seivaestae pois. Haen koki
puolustaa kaikin voimin ja tavoin tuota mielestaensae haenelle niin
tarpeellista lempi-asettansa: haen puri kuin koira samassa seipaeaessae
olevia kaesiaemme, kun vaan sai, haen potki kuin hevonen, mihin vaan voi
ja vaeliin haen pukkasi kuin jaeaerae, kun vaan satuimme rehkiessaemme haentae
niin liki tulemaan, ettae haen ulottui; lyoemaeaen ei haen joutanut, sillae
haen tarvitsi molemmin kaesin pitaeae seipaeaestae kiini, jos haenen oli mieli
jonkunkaan aikaa saeilyttaeae omistusoikeutensa siihen. Mutta jos
kuinkakin ritarillisesti haen koetti tuota seivaestaeaen puolustaa,
kallistui kumminkin voitto meidaen puolellemme, sillae: "kyllaehaen kaksi
yhden voittaa." Me vaeaensimme, kun vaeaensimmekin, seipaeaen pois haenen
kaesistaensae, mutta tunnustaa taeytyy ettae vankka haen oli kuin karhu ja
vihainen kuin saakeli. Kuu haen joutui aseettomaksi, seisoi haen
laeaehoettaeen kappaleen matkan paeaessae meistae, eikae voinut sanaakaan
suustansa paeaestaeae hengestyksensae taehden, niin periin pohjainen oli
ollut tuo seipaeaen puolustus. Haen seisoi ja katsoa tuijotti kiiluvin
silmin vuoroon minua ja taistelutoveriani.

"Aelkaeae huoliko, sen kappaleet, tapaanhan minae teidaet toisen kerran, jos
en muualla, niin markkinoilla", sanoi haen kun viimeinkin voi puhua.

"Mitaehaen toki teetkaeaen, onpa laki maassa", sanoi toverini.

"Vaehaen minae teidaen laistanne; minaepae en pidaekaeaen vieraitamiehiae
muassani kostaessani", sanoi mies uhkaavasti.

"Olethan kovin jumalaton ja tunnotoin! Mistae sinulla semmoinen laki on,
ettae saat syoettaeae ja poljettaa elaeimillaesi toisten ihmisten kylvoejae ja,
mikae vielae kummempi, kaeydae aseitten kanssa paeaelle, kun niitae siivosti
sieltae pois ohjataan? Kaikki tuo olisi jo kovan sakon alaista", sanoin
haenelle vaehaen naerkaestyksissaeni haevyttoemaen kaeytoeksensae vuoksi.

"Sakottakaa jos vaan voitte."

"Miks'emme voi?"

"Eipae ole vieraita miehiae."

"Mitaes minae ja tuo poika olemme?"

"Tekoe vieraita miehiae! Maankulkiamia roistoja, joita ei kukaan tunne
paremmin kuin Jerusalemin suutaria."

"Mistae sinae tiedaet, ettae me juuri niin roistoja olemme?"

"Mitaes ne muuta ovat tuntemattomat kulkiat?"

"Se ei ole mikaeaen roiston merkki, sillae kulkea taeytyy rehellisenkin
ihmisen. Marsi vaan tiehesi, minae en laehde, ennenkun sen olet tehnyt,
sillae minae en jaetae naapuriasi turvatta", sanoin haenelle.

Vihdoin laehti tuo kostoa pyytaevae mies pois vihapaeissaeaen, katsellen
vaeliin jaelkeensae vihaisesti ja uhkaavasti.

Kun haen oli mennyt, rupesi tuo vaeaeryyttae kaersivae mies pyytaemaeaen, ettae
laehtisimme haenen kotiinsa, jotta haen saisi jotenkin palkita muka tehdyn
hyvyytemme haentae kohtaan; mutta kun kulkumme oli aina eteenpaein, emme
suostuneet tuohon tarjoukseen, vaan laehdimme ajelemaan eteenpaein,
sanottuamme haenelle ensin nimemme ja asuinpaikkamme, jos haen muka meitae
vasta maailmassa tarvitseisi, ja niin mies laehti kotiansa ja me
ajelemaan.

Kun tulimme pojan kanssa kahden kesken, kysyin haeneltae: "oletko naehnyt
monta taemaen kylaen ihmistae?"

"Kaksi".

"Minkaelaisilta he naeyttivaet mielestaesi?"

"Toinen vaeaeraeltae ja toinen oikealta".

"Voimmeko nyt otaksua, ettae nuo molemmat miehet kiittaevaet Jumalaa haenen
hyvyydestaensae?"

"Ei ainakaan toinen heistae".

"Mutta sanoithan tuolla maeellae naekevaesi jo hyvaesti?"

"Sanoin, isae, mutta se oli erehdys; minae naeen vielae vaehaen, hyvin
vaehaen".

"Se on hyvae merkki; kun kerran naekee oman naekemaettoemyytensae, silloin
ihminen alkaa naehdae yhae enemmaen ja enemmaen."

"Miksi tuo toinen mies oli niin paha ja luuli oikeassa olevansa, vaikka
haen oli aivan vaeaeraessae?"

"Siksi ett'ei haen naee vielae ollenkaan, vaikka haenellae on suuret silmaet
paeaessae kuin suitsirenkaat".

"Sehaen siinae onkin naeen mae".

"Noilla suurilla luonnollisilla silmillaensae haen ei naee muuta kuin
itsessaeaen oikeaa ja laehimaeisessaeaen vaeaeraeae, vaikka kuinkakin haenen omat
tyoensae olisivat vaeaeriae ja pahoja. Niinkuin lienet huomannut, on Jumala
antanut haenelle vahvat ruumiin voimat; se on haenen korkein lakinsa,
jolla haen luulee voivansa ylitse kaeydae maailmallisen lain ja jolla haen
luulee voivansa sortaa laehimmaeisensae oikeudet; Jumalan lakia ei haenellae
ole ollenkaan, sillae haen on himonsa orjana kuolettanut sen lain, jonka
Jumala jo kirjoitti luomisessa ihmisen sydaemeen ja sentaehden ei haenellae
ole enaeaen kymmenen kaeskyn lakiakaan".

Noin haastellen olimme hiljaisesti kulkien menneet hyvaen matkan
eteenpaein. Nyt juuri tuli kaksi miestae tiellae vastakkain.

"Hyvaeae paeivaeae, naapuri!" sanoi toinen tullut, "olipa hyvae kun ma teidaet
tapasin. Raja-ojamme peltovainiolla on aivan ummessa; se olisi aikoja
sitten ollut aukaistava, vaan olen vartonut teidaen joutoanne; milloin
ryhdymme tyoehoen?"

Taaskin seisotimme hevosemme, kuunnellaksemme heitae.

"Minae en rupea luomaan sinun ojiasi; kun et luo niitae, niin ole
luomatta", sanoi tuo puhuteltu.

Vieno puna nousi ensi puhujan kasvoille. Se oli vihastumisen puna tuon
haevittoemaen vastauksen taehden, mutta haen naekyi olevan luontonsa herra,
sillae pian katosi tuo vihastumisen puna haenen kasvoistansa ja haen sanoi
tyynesti:

"Onhan oja yhtae hyvin teidaen kuin meidaenkin, sillae peltomme on aivan
rajatusten".

"Oli mitae oli, mutta minae en kaiva sitae ojaa kyynaeraeaekaeaen", sanoi
toinen itsepintaisesti.

"Molempien meidaen peltomme menee pilalle, semminkin kun se on molempien
yhteinen lasku-oja, jos ei sitae kaiveta", muistutti vaatia.

"Meni mitae meni, mutta minae en kaiva".

"Minun taeytyy se tehdae yksin; se ei saa olla kaivamatta, sillae siitae
seuraisi iso vahinko meille kummallekin. Mutta kun te olette aina noin
uppiniskainen kaikissa yhteisissae toeissae ja odotatte, ettae muut niissae
aina tekisivaet teidaen edestaenne teille kuuluvat tyoet, niin minun taeytyy
lain kautta hakea oikeuttani", sanoi vaatia ja laehti pois.

"Koeta paeaelle vaan?" sanoi toinen ja laehti myoes pois.

"Minkaelaiset nuo miehet olivat mielestaesi?" kysyin pojalta, tultuamme
taas kahden kesken.

"Toinen oikealta toinen vaeaeraeltae".

"Minkaelaisilta tuntuivat sinusta ne perusteet, joille vaeaeraessae olla
vastavaeitteensae rakensi?"

"Huonoilta, hyvin huonoilta, sillae semmoiset perustelmat: 'oli mitae
oli' ja 'meni mitae meni', ovat jo aikoja tuntuneet mielestaeni paikkansa
pitaemaettoemiltae".

"Niinhaen se on: olemme vasta neljae henkeae tavanneet taemaen kylaen
asukkaista ja kaksi heistae on ollut naehtaevaesti vaeaeraessae! Tuollakin
miehellae oli ilkivaltainen omantahdon laki suurimpana lakina."

Kylae laeheni nyt laehenemistaeaen, sillae nuo kohtaukset, joissa olimme
olleet laesnae, olivat tapahtuneet kylaen takalolla olevien talojen
tienoilla. Jota laehemmaeksi tulimme itse kylaeae sitae vilkkaammaksi tuli
liike ja ihmisiae tuli ja meni sivutsemme, mutta meillae ei heidaen
kanssaan ollut mitaeaen tutustumista, sillae he eivaet naeyttaeneet olevan
missaeaen tekemisessae toistensa kanssa.

Nyt juuri tulimme kylaen halki juoksevan joen yli viepaeaen
lauttauspaikkaan. Suureksi ihmeekseni havaitsin, ettae lauttamiehenae oli
tuo entinen hyvae tuttumme, aeskoeinen seivaesmies! Haen katseli meitae
tuimasti, eikae naeyttaenyt pitaevaen ylipaeaesystaemme mitaeaen lukua. Ahteella
seisoi paalu, jonka otsaan oli lasin taakse, katoksen alle naulattu
kuvernoeoerin vahvistama lauttaustaksa. Kaevelin sen luo ja luin siitae
kaikki matkustavien lauttaustaksat ja muut saeaennoet. Sen tehtyaeni
kaeaennyin lauttaajan puoleen ja kysyin, jos paeaesemme yli. Mies ei
puhunut eikae vastannut mitaeaen, mutta haen rupesi heti laittamaan
lauttaansa reilaan ja me ajoimme hevosemme kaerryineen lautalle, ja niin
aloimme hinata toiselle puolen jokea. Koko ylimenon ajalla ei
lauttamies paeaestaenyt suustaan yhtaekaeaen sanaa ja mykkaenae kuin kivi otti
haen toisella puolen jokea vastaan haenelle tulevat lauttausrahat!
Naehtaevaesti haen oli pahalla tuulella siitae, kun tuo seivaes tuli haeneltae
tuolla takalolla aesken niin vaeaeraellae vuorolla riistetyksi, ett'ei se
ennaettaenyt toimittaa haenelle uskottua ja haltiallensa niin mieluista
ammattiansa! Haen olisi kenties mielellaensae minulle nyt jo kostanut tuon
aeskoeisen uhkauksensa, mutta se ei kaeynyt laatuun, sillae ihmisiae liikkui
kaikkialla. Ennen kaikkea olisi haen tietysti kieltaenyt meitae yli
viemaestae, mutta tuo patsas pahuus tuossa, jolla oli laki otsassa ja
joka oli melkein sama jos se olisi naulattu lauttamiehen omaan otsaan,
sehaen sen teki, ett'ei haen tohtinut estellae yli viemaestae, jos kohtakaan
ei tuo taksa voinut estaeae haentae ynseyttaensae osoittamasta; haen tunsi
siis tuon otsaan naulatun saeaennoen kautta hiukan lakiansa ja
velvollisuuksiansa, -- hyvaepae sekin, mutta eipae olisi ollut mielestaeni
miksikaeaen haitaksi jos haen olisi tuntenut molempia vaehaen enemmaenkin.

Pitaejaeaen pappila oli toisella puolen jokea, korkealla toermaellae aivan
jokirannalla. Tuuhea puisto ympaeroeitsi pappilan kahdelta taholta,
jonkataehden pappila kauniine maalattuine huoneineen naeytti tuon puiston
laepi pilkistellessaeaen hyvin kauniilta.

"Voi kuinka tuo pappila on kaunis, kun sen ympaerillae on tuo puisto!
Miks'ei kaikkien talojen ympaerillae ole samanlaiset puistot?" huudahti
poika.

"Siks'ei kuin muiden talojen omistajien naeoessae on jotakin vikaa."

"Luulisipa tuon nyt sokeankin naekevaen, ettae tuonlaiset puistot ovat
kauniita", intti poika.

"Niin sen outo luulisi, mutta niin se ei ole. Niinkauan kun ihmisellae
ei ole oikeuden ja totuuden tuntoa, ei haenellae ole myoes kauneuden
tuntoakaan. Helposti saattaa tapahtua niin, ettae jonka toinen ihminen
pitaeae kauniina, toinen pitaeae sen rumana ja inhottavana. Tuossa
pappilassa on monta vuosisataa asunut koulunkaeyneitae, sivistyneitae
perheitae; heissae on kauneuden tunto kehittynyt ja varttunut polvi
polvelta, silti tuo puisto tuossa. Toiset eivaet sitae vastaan naee
puistossa muuta kuin raakaa, inhottavaa metsaeae, joka on kaikin mokomin
haevitettaevae. Tunnenpa eraeaen tapauksen, joka parhaiten voipi sinulle
asian selittaeae. Eraes herrasmies osti kerran eraeaen talon, rakensi siihen
kartanon. Kartanon ympaerille ja taloon menevaen tien kahden puolen
istutti haen kauniin puiston, joka oli koko kylaen kaunistus. Aikoja
kului ja puu-istutukset kasvoivat isoiksi, mutta nyt kylaen
epaerehelliset asukkaat rupesivat kesaeisenae aikana varastelemaan
istutetuista koivuista kylpyvitsojen varpuja, ja kaikki puut olivat
kylaen poika-viikarein puukkojurain alaiset. He kiskoivat koivuista
tuohia, rapasivat niistae mahlaa ja muita puita he toekkeivaet
puukkojurillaan ja kirvesnyrheillaeaen, joiden vallattomuuksien taehden
moni puu kuivasi. Jos heitae joku vaehae vaehaevaekisempi meni haeaetaemaeaen
tuosta epaerehellisestae tyoestaensae, haukkua tirstuivat he vastaan ja
kaevivaetpae paeaellekin, kun vaan tohteivat. Mutta kun heitae joku vaekevaempi
meni haeaetaemaeaen, kiitivaet he kohta kaepaelaemaekeen ja pian ei heitae naekynyt
koko autiolla yhtaekaeaen jalkaa. Jonkun ajan kuluttua muutti tuon talon
omistaja toiseen pitaejaeaesen ja talo joutui puu-istutuksineen toisen
omistajan haltuun ja ensimaeiseksi tyoekseen hakkautti haen kumoon kaikki
puu-istutukset! Ymmaerraetkoe nyt, minkaetaehden kaikilla taloilla ei ole
puistoa?"

"Ymmaerraen: heidaen naeoessaeaen on iso, kovin iso vika."

"Aivan niin. Mitae edellisessae kertomuksessa kauneuden tunto oli
rakentanut, sen raaka sokeus haevitti. -- Mutta sanopas minulle:
mitenkaehaen olisit ajatellut, jos eilen olisit naehnyt taemaen puiston?"

"Luultavasti olisin ajatellut: kumma kuin noin liki taloa annetaan
metsaen olla."

Tuo keskustelumme tapahtui hevosta aisoihin pannessamme lauttauspaikan
rannalla ja muita kapineitamme jaerjestellessae.

Kun tulimme pappilan kartanon kohdalle, havaitsin ettae kartanolla oli
paljon ihmisiae ja hevosia. Tavattoman vilkas liike naeytti olevan
ihmisien kesken. He olivat kokouneet ryhmiin, joissa naeyttiin kiivaasti
keskusteltavan ja kaikista naekyi, ettae mielet olivat kiihoituksissa.
Juuri kun mieleni oli uteliaimmallaan tietaemaeaen mitae tuolla kartanolla
on tekeillae, meni sivutsemme eraes mies, joka myoes naeytti rientaevaen
pappilaa kohden aika vauhtia.

"Mikae kokous pappilassa?" kysyin tulialta.

"Kuntakokous."

"Mitae asioita on kokouksen kaesiteltaevinae?"

"Kansakoulun perustaminen", sanoi mies ja kiirehti kartanolle
paeaetaeaenkaeaen kaeaentaemaettae.

"Ajetaan mekin kartanolle, paeaestetaeaen hevonen ja mennaeaen sitte
kuntakokousta kuuntelemaan, ehkae siellaekin opimme jotain naekemaeaen ja
tuntemaan", sanoin pojalle.

"Tehdaeaen niin."

"Koeta nyt siellae tarkata naekoeaesi, ettae tulisit aina enemmaen ja enemmaen
naekevaemmaeksi, sillae luulenpa ettae tuolla kokouksessa ei siihen
tilaisuutta puutu, sillae tietysti siellae ilmestyy monenkaltaisia
mielipiteitae. Muutoin luulen tuon tarkastamisen tulevan suorastaan
sinulle joksikin hyoedyksi, sillae luulenpa siellae meille avaantuvan
uusia naekoe-aloja tuon kokouksen jaelkeen, jotka ehkae antavat aihetta
keskusteluamme jatkamaan", esittelin pojalle.

"Kyllae koen katsoa ja kuunnella."

Niinkuin olimme aikoneet, teimme myoes: ajoimme hevosemme kartanoon,
riisuimme sen ja laehdimme syoemaeaen. Itse menimme jo varasilta
kokoushuoneesen ja valitsimme siamme johonki nurkkaan, josta helposti
saattoi kaikki naehdae ja kuulla.

Kauan ei tarvinnut vartoa, ennenkun huoneesen alkoi keraeytyae vaekeae. Tuo
aeskoeinen tuttumme -- seivaesritarikin tuli kiiluvin silmin kokoukseen,
nyrkit ja hampaat yhteen puristettuina, samoin tuo vastahakoinen
raja-ojan kaivajakin; he menivaet kiihkeaen naekoeisinae siihen joukkoon,
joka oli toiselle puolelle huonetta kokoontunut eri ryhmaeksi ja jossa
naeyttiin kiihkeaesti mutta hiljaa keskusteltavan. Hiljaisena ja ujoina
tulivat jaelempaeae kokoushuoneesen sekae lauttamiehen seipaeaeltae haetyytetty
mies, ettae haen, joka oli rajanaapurissaan tavannut niin vastahakoisen
raja-ojan kaivajan. He istuivat hiljaisina penkeillae harvakseen
istuvien ja mietteisinsae vaipuneiden naekoisien miesten keskelle;
seipaeaellae uhattu mies kumartui heti istumaan paeaestyaensae, ja otti
laattialta saapuvilla olevan pienen kuusen oksan, jota haen alakuloisen
naekoeisenae pyoeritteli sinne taenne.

Vaekeae karttui aina enemmaen ja enemmaen ja pian oli kokoushuone aivan
taeynnae.

"Onko teidaen kokouksessanne aina naein paljon vaekeae?" kysyin eraeaeltae
mieheltae, joka sioittui aivan meidaen viereemme.

"Ei niitae ole muulloin monta miestaekaeaen", vastasi kysytty.

"Mikaes kumma taenne nyt on naein paljon vaekeae tuonut?"

"Kansakoulu-asia".

"Joko teillae on kansakoulu olemassa?"

"Ei; nythaen tulee kysymys sen perustamisesta".

"Vai niin! Puoltamaanko vai vastustamaan kansakoulua on naein lukuisasti
paikalle saavuttu?" kysyin taas.

"Vastustamaan; piruko vielae tuon maksun niskoilleen ottaa", sanoi mies
yrmeaesti ja laehti pois, ensin tuikeasti katsoen minua silmiin; naeyttipae
siltae kun haen pelkaeisi, ett'en ole oikein yksimielinen haenen kanssaan
kansakoulu-asiassa.

Ja tosiaankin, kun loin yleisen silmaeyksen kokoukseen tulleisin,
huomasin aivan pian, ettae kansakoulua oli todellakin tultu
vastustamaan. Sillae enin osa sinne saapuneista oli naehtaevaesti jo
tullessaan itsensae varustanut vastustuskuntoon. Reillae oli pitkaeksi
venyneet, murrollaan olevat ja vihaisen naekoeiset kasvot, jonkun nyrkit
olivat puristetut kokoon ja tuosta kiihkeaestae, vaikka hiljaisesta
keskustelusta havaitsin selvaesti, ettae heidaen mielensae oli
kiihoituksissa jotain vastaan. Ettae he olivat yksimieliset jossain
peri-aatteessa, naekyi aivan helposti siitae, kun he olivat kokoontuneet
isoksi, tiheaeksi ryhmaeksi, jota joukon keskellae oleva eraes mies johti
hiljaisella puheella, johon kuuliain hiljainen suostumus-murahteleminen
tavasta yhdistyi. Tuohon ryhmaeaen oli myoes yhtynyt joukko pitaejaeaessae
asuvia uskonnon kiivastelioita, jotka aivan helposti voi tuntea osaksi
heidaen muista eroavain vaatepartensa vuoksi, osaksi heidaen oudosta
tervehdystavastansa.

Silmaeilin muitakin huoneessa olioita. Ei mitaeaen kiihkoa, ei mitaeaen
salavehkeitae, ei mitaeaen kuiskutuksia, eikae ennakkoneuvottelemisia
naekynyt noiden hiljaisina penkeillae istuvien miesten vaelillae olevan;
tyyni rauha naekyi vaan heissae vallitsevan, lieneekoe se ollut hyvaen
omantunnon synnyttaemae vai tuntuiko taemae hetki heistae siltae kuin "ilta
ennen tappiota"?

Samassa paikassa istui aesken seipaeaellae ahdattu mieskin, pyoerittaeen
aeskoeistae havun lehvaeae sormiensa vaelissae.

"Oletteko kansakoulun suosia?" kysyin hiljaa eraeaeltae laehellaeni
istuvalta mieheltae, joka hiljaisuudessa tarkasteli kokoukseen tulleita.

"Olen", sanoi mies lyhyesti ja ikaeaenkuin surumielisesti. Koko ajan
vieressaeni istuessaan oli haen pyoeritellyt tulitikun kokoista
paereentikkua hammastensa ja huuliensa vaelissae. Haen ei lakannut
nytkaeaen sitae pyoerittelemaestae, eikae luonut silmiaeaenkaeaen pois
tarkastelemisestansa minun tuota kysyessaeni; luultavasti arvosteli haen
siinae puolueitten voimaa.

"Saatammehan sitten vapaasti haastella", sanoin haenelle.

"Saatamme, puhukaa vaan vapaasti".

"Mikae joukko tuo on, joka noin kiihkeaesti tuolla keskustelee erillaeaen
muista?"

"Se on kansakoulua vastustava ryhmae; he ovat kaikin kokoontuneet,
keraeaemaeaen kaikki valttinsa yhteen", sanoi mies ja pyoeritteli tikkuansa.

"Niinhaen minaekin arvelen, mutta onhan heidaen joukossaan jumalisiakin?"

"On".

"Kuinka se niin on?"

"Niinpae se on; Kristus ja Beliali sopivat siinae asiassa aivan hyvin
yhteen."

"No, mutta mitenkae se saattaa olla mahdollista? Tiedaenhaen, joiden
pitaeisi olla maailman valkeus, luulisi etukynnessae harrastavan valoa
kansalle".

"Niinhaen sen luulisi, mutta niin ei ole. Milloin vaan on joku kysymys
kansan valistuksen hyvaeksi, siinae he kokevat panna vastaan minkae vaan
voivat ja silloin he sopivat varsin hyvaesti yhteen kaikkein
jumalattomimpainkin kanssa, vaikk'eivaet he muulloin paljon seurustele
heiltae luultuin maailman lasten kanssa."

"Vai niin! Sepae on ikaevae kristillisyyden merkki. Mutta luuletteko
voittavanne kansakoulun?"

"Se on mahdoton, kun nuo vastustajat ovat niin tarkoin varustaneet
itsensae taenne."

"Mitae toivoa teille tappionne jaelkeen jaeaepi?"

"Ei muuta kuin kaersiminen ja uudestaan yrittaeminen."

"Mistae mielestae kokouksen esimies on, pitaeaekoe haen paikkansa?"

"Haen on mies, joka ei vyoery eikae murene. Haen on harras kansakoulun
ystaevae, eikae liisi siitae, vaikka vielae mitaekin tulisi. Useat kerrat
ovat vastustajat koettaneet tehdae haenestae keppihevostansa ja saada
haenet pois tieltaeaen, mutta aina ovat he saaneet pitkaen nokan."

Nyt juuri tuli esimies kuulutus kaedessae ja kokous alkoi. Ennen
kansakoulukysymystae oli kaesiteltaevaenae joitakuita muita asioita, joita
keskustellessa jo usein ilmestyi tarpeetonta kiukkua ja aeksiae.

Kirkkoherra tuli nyt kokoushuoneesen.

Esimies luki kuulutuksesta asian ja niin oli tuo mieltae jaennittaevae
kansakoulukysymys kaikkine kiihkoineen astunut esille. Pitemmaessae
puheessa selitti puheenjohtaja, kuinka taerkeae olisi, ettae kansakoulu
pantaisiin toimeen, kuinka kristillisen yhteiskunnan velvollisuus on
katsoa, ettae nouseva kansa saa opetusta, josta me olemme tilinalaiset
sekae Jumalan ettae ihmisien edessae. Haen selitti kuinka oppimaton ihminen
on sokea, niin ett'ei haen tiedae eikae tunne velvollisuuksiansa Jumalaa,
isaenmaata eikae laehimaistaan kohtaan, eikae myoeskaeaen niitae oikeuksia,
joita haen on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Haen pyysi
ettae kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat
ja ettei yhteen aeaeneen meluttasi, mutta ettae yksi puhuisi vaan
kerrallansa.

Katsoin seipaeaellae uhattua miestae, haen ei enaeaen pyoerittaenyt havun lehvaeae
eikae vieressaeni istuvankaan paereentikku enaeaen pyoerinyt.

Monta kertaa jo esimiehen puhuessa ruvettiin huutamalla pauhaamaan,
mutta haenen luja kieltonsa heidaet kumminkin hetkeksi asetti.

Kun puheenjohtaja lopetti puheensa, nousi kokouksessa semmoinen huuto
ja meteli, ett'ei haen voinut sitae enaeaen hillitae. Jokaisella koulun
vastustajalla oli nyt jotain hyvin taehellistae sanottavan tuota tapoja
turmelevaa kansakoulua vastaan. "Meillae on jo oppia liiaksikin",
aerjyivaet he. "Meillae on jo liiaksikin laiskoja herrarottia
elaetettaevinae, emme tarvitse heitae enaeaen lisaeae. Kuka sitten tyoetae tekee,
kun kaikki laiskoiksi ja herroiksi tulevat? Kyllae niitae on narreja ja
roistoja jo kyllaeksi, vaikk'ei niitae koulussakaan opeteta", ja monta
muuta semmoista kuului pauhun seasta.

Seipaeaellae uhattu mies koetti laempymaesti puoltaa kansakoulua, raja-ojan
kaivamista pyytaevae samoin, turhaan, melu ja raa'at haukkuma- ja
herjaussanat keskeyttivaet heidaet. Havun lehvae ja paereentikku putosivat
lattialle; niiden omistajat olivat menettaeneet toivonsa -- kansakoulun
saamisesta.

Seivaesritari otti nyt puheenvuoroa ja vastustajajoukko vaikeni niinkuin
muuri, sillae he tiesivaet ettae mitae haen sanoo, se on niinkuin taivaasta
pudonnut.

Haen selitti, ett'ei vielae koskaan koulunkaeynyt herra ole kylmaeaen
metsaeaen taloa tehnyt, vaan koulun kaeymaettoemaet ovat monasti sen tehneet
ja ett'ei sen surkeampaa eikae kansaa turmelevampaa, laiskuuteen,
narreuteen ja jumalattomuuteen saattavampaa hanketta ole koskaan ennen
kunnassa ollut, kuin tuo mokoma kansakouluhanke on!

Esimies huomautti, ettae jos ei haen ja muut koulun vastustajat opin
hyoedystae mitaeaen tietaeisi, niin kansakuulu olisi jo senkintaehden
tarpeellinen, kun yleinen asevelvollisuus tulee toimeen pantavaksi ja
kansakoulun oppikurssin laepi kaeyneet paeaesevaet yhden vuoden vaehemmaellae
palvelusvuodella kuin kaeymaettoemaet.

"Paljon parempi on ettae pojat ovat enemmaen aikaa sotamiehinae, kuin ettae
he olisivat kansakoulussa, kaikkea pahaa oppimassa", sanoi tuo
mielestaensae liiaksi oppinut vastustajain johtaja ja edustaja!
(Suostumushuutoja).

Kirkkoherra pyysi nyt puheenvuoroa, mutta koulun vastustajain edustaja
rupesi kuiskumaan, ett'ei kirkkoherran tarvitse puuttua eikae sekautua
heidaen asioihinsa ja ettae haenen piti olla hiljaa. Esimiehen taeytyi
kaikella kunnallislain ankaruudella saeilyttaeae kirkkoherran puhevaltaa,
jonka haen viimein saikin.

Kirkkoherra nousi seisomaan ja piti laempymaen puheen koulun
puollustukseksi, jossa puheessa haen selitti, kuinka pimeys ja
tietaemaettoemyys vajottaa ihmisen raakuuteen ja ettae raakuudesta syntyy
orjuus, joka taas synnyttaeae tirannisuuden. Haen selitti kuinka ihminen
jo luomisessa luotiin oppivaiseksi ja oppia tarvitsevaiseksi koko
elaemaensae ajaksi ja vertaili ihmisten keskinaeistae suhdetta oppineena ja
oppimatonna. Haen puhui kokemuksistaan, kuinka ison vaelin haen on
huomannut rippikouluunkin tullessa niiden vaelillae, jotka ovat
kansakoulussa olleet ja niiden, jotka eivaet ole olleet. Edelliset
tietaevaet toki jotain Jumalastakin ja haenen pyhaestae sanastansa ja
antavat tarkkoja vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin, jota vastaan
jaelkimaeiset ovat kuin puusta pudonneita.

Kun kirkkoherra lopetti puheensa. aerjaesi tuo mahtava puolueen johtaja:
"Tuo saarna nyt ei maksanut mitaeaen, siitae ei valistunut kukaan. Meillae
on jo oppia liiaksikin. Eikae missaeaen koulussa ole yhtaeaen arttikuulusta,
jossa oikeita tapoja ihmisiin istutettaisiin, sillae kaikki koulun
arttikuulukset (mitae haen lienee noilla 'arttikuuluksillaan'
tarkoittanut, koulujen luokkia, lukutunteja, oppiaineita vai mitae, on
minulle ja kukaties sinullekin tuntematoin asia) tarkoittavat
laiskuuden oppia, joka ei kelpaa mihinkaeaen. Herroista ei ole muuta
hyoetyae, kun ettae he kasvattavat isoa vatsaa ja sitte kun sen saavat,
ovat he tiellae itsellensae ja muille. He eivaet muuta katso kuin ettae
saisivat vaan vatsansa taeytettae ja ovat sitten valmiit katsomaan muita
ihmisiae yloen". Ja haen nousi oikein seisoalleen mittailemaan kuinka
isoja vatsoja herrat kasvattavat.

Se oli mieluinen puhe vastustaja-joukolle. Suostumushuutoja kuului ja
he oikein ilosta hykertelivaet kaesiaensae. Erittaeinki se seikka naeytti
heitae hyvin miellyttaevaen kun heidaen johtajansa on oppimatonnakin niin
oppinut, ettae tiesi "arttikuuluksetkin". Eraes vastustaja, jolla ei
ollut aeaentoevaltaa, oli heistae taaempana josta haen kuunteli ja katsoi
vastustajain vehkeitae ja mielilauseita, suu toerhoellaeaen: ho, ho ho, ho,
hooo! nauraa hohotti haen aina, kun heidaen puheensa ja kaeytoeksensae
tulivat raaimmilleen.

"Kyllaehaen se kuuluu kaikista teidaen puheistanne, ettae liiaksi teillae on
oppia", sanoi kirkkoherra hiljaa ja huokasi; luultavasti tunsi haen
sillae hetkellae kipeaesti sydaemessaeaen, kuinka paljon kansa vielae
enemmaeltae osalta tarvitseisi valoa, ollakseen ihmisenae.

Nyt ei enaeaen koetettukaan kumota koulun vastustajain perusaatetta,
sillae kokemus oli jo opettanut, ettae se oli turhaa tyoetae. Sillae
niinkauan kuin ihminen on niin alhaisella kannalla ett'ei haen oikeutta
vaeaeryydestae, totuutta valheesta eroita, eikae tunne paremman elaemaen
tarvettakaan, niinkauvan on mahdoton haentae saada peraeaentymaeaen vaeaeristae
mielipiteistaensae. Taessae ei ole vielae millaeaen jaerjellisellae puheella
siaa, ja heidaen kanssaan juuri toteentuu tuo vanha sananlasku: "yksi
tyhmae vastaa yhdeksaen viisasta."

Kokous oli nyt tuon oivallisen koulun vastustuspuheen taehden tullut
niin meteliseksi, ettae oli mahdoton enaeaen mitaeaen jaerjellistae toimeen
saada. Jokainen koulun vastustaja koki nyt oikein tuimalta syytaeae
mielilauseitaan koulua, koulun suosioita, kirkkoherraa ja esimiestae
vastaan. Esimies teki huutamalla aeaentoe-esityksen ja ilmoitti ettae
aeaenestys aljetaan. Vastustajat vaikenivat heti, sillae he pitivaet
varmana asiana sen, ettae he aeaenestyksessae voittavat. Koulun puolesta
aeaenestaejissae ei ollut yhtaeaen, joka olisi kuulunut mihinkaeaen
uskonlahkoon, vaan he olivat kaikki niin kutsutuita "suruttomia"!
Kummallista!!

Kun aeaenestys oli paeaettynyt, julisti esimies, ettae koulun vastustajat
olivat voittaneet noin kolmannen osan aeaenivoitolla, joka tieto naeytti
tuovan erinomaisen tyytyvaeisyyden kokouksen enemmistoeoen.

Esimies kirjoitti itse poeytaekirjan. Kun haen luki sen tarkastettavaksi,
nousi taas aika meteli kokouksessa, sillae haen oli poeytaekirjaan ottanut
kokouksen enemmistoen perusaatteita. Koulun vastustajat kaeaereentyivaet
esimiehen ympaerille ja rupesivat aeyvaestaemaeaen: "noita lauseita ei saa
ottaa poeytaekirjaan; ei niitae ole lausuttu koulua vastustaessa; meitae
haevaeistaeaen hallituksen edessae", ja monta muuta semmoista huusivat he ja
vaativat nyrkin kovuudella, ettae heidaen koulun vastustusperusaatteensa
pyyhittaeisiin poeytaekirjasta pois.

Esimies sanoi: "Minkae minae kirjoitin, sen minae kirjoitin. Enkae minae
ymmaerrae missae muussa tarkoituksessa te olisitte noita raakoja
mielipiteitaenne lausuneet kuin juuri kansakoulua vastustaessanne; ja
mitae parempia teidaen tarvitsee olla hallituksen edessaekaeaen, kun te
olette yhteiskunnallisissa oloissamme. Se mikae on kerran kirjoitettu,
sen taeytyy pysyae. Sillae ne lauseet, joita te pois tahtoisitte
poeytaekirjasta, ovat juuri teidaen omia lauseitanne, jotka rupeavat nyt
jo teitae itseaennekin kammottamaan, jonkataehden tahtoisitte ne tehdyiksi
hyvin sivioeiksi, ettae itse saisitte naeyttaeytae hurskaina, ulkokullatun
tekokuorenne alla".

Koulun puoltajat tekivaet vastalauseensa paeaetoestae vastaan ja esimies
merkitsi sen poeytaekirjaan; he ilmoittivat myoes valittavansa ja vaativat
otteen kokouksen paeaetoeksestae.

Koulun vastustajat rupesivat uhkaamaan esimiestae: he aikoivat haeneltae
ottaa viran, kunnian ja "paennaen" pois, tuon kauhean rikoksen taehden
muka, kun ei haen ruvennut poeytaekirjaa sotkemaan heidaen mielensae
mukaiseksi! He eivaet kirjoittaneet poeytaekirjan alle, mutta koulun
ystaevaet tekivaet sen, vaikka se oli heille tappopaeaetoes ja vaikk'ei
heille enaeaen jaeaenyt muuta toivoa jaelelle kuin vetoominen hallituksen
kansan parasta katsovaan tahtoon.

Kokous hajosi nyt ja merkillistae oli, ettae koulun vastustajat laehtivaet
kokouksesta pois paljon pahemmalla omalla tunnolla kuin koulun
puoltajat, vaikka he saivat niin tuntuvan tappion.

Meidaen matkamme maeaerae oli mennae aina eteenpaein; siis sanottuani
jaeaehyvaeiset tuolle kokouksessa olleelle puhetoverilleni, laehdimme pojan
kanssa matkalle, jolla viivyimme useampia viikkoja.

Kun tulimme kahden kesken taipaleelle, vaivuin minae syviin ajatuksiini
niistae kaikista mitae olin naehnyt ja kuullut eikae poika hennonnut
haeiritae minua. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka suuri osa kansasta
makaa vielae pitkaeae kansallis-unta ja kuinka he vastustavat omaa
hyvaeaensae. Ajattelin, kuinka he ovat valmiit huutamaan, ettae heille
tehdaeaen vaeaeryyttae, jota he saavat kaersiae -- joka luulo heillae lienee
vaelistae oikeutettua, mutta useinkin tietaemaettoemyydestae syntynyttae
epaeluuloa. Vaan kun heille tarjotaan tilaisuutta tulla tuntemaan
lakinsa ja oikeutensa, ettae voisivat puollustaa niiden turvissa
itseaensae ja ettae he tulisivat tietaemaeaen mitae he ovat velkapaeaet
yhteiskunnalle ja yksityisille, niin silloin he nousevat raivoon omaa
hyvaeaensae vastaan, silloin he tyoentaevaet pois tykoeaensae kaikki mahdolliset
keinot heidaen oman itsensae auttamiseksi, silloin he rupeavat vihaamaan
niitae, jotka heille sydaemestaensae hyvaeae suovat ja tekevaet tyoetae
vaesymaettae heidaen eduksensa, heidaen kohottamiseksensa -- ihmiseksi.
Silloin ajattelin minae: mikae lienee neuvona, ettae kansa tulisi
tuntemaan -- puutoksensa, ettae haenen naeoestaensae kaikki vika loppuisi?
Jos kuinkakin olisin hyviae vastauksia noille kysymyksille hakenut, en
kuitenkaan muuta saanut kuin: "tee tyoetae ja kaersi." Niin, niin,
ajattelin silloin: isaenmaan ystaevien tulee tehdae tyoetae, naeihin aikoihin
ja vastuksiin katsomatta, tehdae tyoetae nurkumatta, vaesymaettae, tehdae
tyoetae silloinkin kuin pilkkanauru, ylenkatse, parjaus, viha ja vaino
ovat palkkana, tehdae semmoista tyoetae, jota tuon tyoen vastustajat
ymmaertaevaet ja kaesittaevaet, sillae he ovat vielae niinkuin pikkulapset,
jonkataehden heille pitaeae antaa pikkulapsen ruokaakin. Tuota tyoetae pitaeae
tehdae varovasti; heille ei saa sanoa: te olette ymmaertaemaettoemiae, sillae
he eivaet usko koska he pitaevaet itsensae hyvin viisaina. Heille ei saa
sanoa, ettae te olette vaeaeraessae, sillae eivaet he sitaekaeaen usko, sillae sen
minkae he kerran ovat kaesittaeneet, pitaevaet he ainoana oikeana. Mutta
tuopa ei tapahdu, jos ei tunkeu itse kansan keskeen, jos ei opi
tuntemaan heidaen tapojansa ja elaemaensae laatua, jos ei koe auttaa heidaen
puutoksiansa ja saattaa heitae oikeuteensa. Kun tuo on tapahtunut, sopii
isaenmaan ystaevaen ruveta kenties paeivaen valoon kaivelemaan kaikki
puutokset ja epaekohdat ja ankarasti moittimaan vaeaeryyttae. Ja kussa
tietaemaettoemyys ja siitae seuraava typeryys paisuu niin isoksi mielessaeaen
ettae se uhkaa kansallisille ja yhteiskunnallisille eduille tulla
vaaralliseksi, sinae taeytyy ottaa lujalle ja peruksellisesti kuvata ja
paljastaa heidaen huonolla pohjalla olevat asiansa, ettae he naehden
naekisivaet ja kuullen kuulisivat asiansa olevan vaeaeraen ja sitenkin
oppisivat jotain ymmaertaemaeaen, jotain kaesittaemaeaen ja pitaemaeaen silmaensae
auki.

Noita minae mietin ja ajattelin, ja kenties olisi syvempikin suru saanut
vallan minussa, mutta tuon kolmannen osan aeaenestaeminen kansakoulun
puolella tuolla kokouksessa oli suurena lohdutuksenani ja poisti
kolmannen osan surustani.

"Jopa se oli riitainen kokous!" sanoi poika yht'aekkiae, kun naeki ettae
minae rupesin huomaamaan itsestaeni ulkona olevia esineitae.

"Niin se oli", sanoin.

"Minae olen naehnyt paljon taellae matkalla, vaikk'ei taemae ole ollut taemaen
pitempi.

"Luultavasti nyt olet tullut vakuutetuksi siinae aamullisessa
mielipiteessaesi, ettae kaikki ihmiset rakastavat toisiansa sillae
rakkaudella, jolla Jumala on heitae rakastanut?"

"Ei niin. Olen ihmisistae saanut aivan paeinvastaisen kaesityksen."

"Minkaelaisen?"

"Ettae suuri osa heistae vihaavat toisiansa, siihen siaan kuin heidaen
pitaeisi rakastaa; mutta miksi he niin tekevaet, sitae en ymmaerrae."

"He eivaet tunne vielae Jumalan rakkautta, sen taehden eivaet he voi
rakastaa laehimmaeistaensaekaeaen."

"Miksi tuo kokous oli noin riitanen?"

"Siksi ettae siinae taisteli valkeus pimeyttae ja totuus valhetta
vastaan."

"Miksi kansakoulua niin kovin kiivaasti ja haevyttoemaesti vastustettiin?
Oppihan olisi kaikille ihmisille tarpeellinen."

"Sentaehden kuin heidaen naeoessaensae on vielae kovin paljon vikaa."

"Ja noita vastustajia oli niin paljon!"

"Kaksi kolmasosaa."

"Se on surullista."

"Se on tosi, ettae asia on surullista laatua, mutta niin se kumminkin
on. Siitae selvaesti naekyy, ettae suuri on vielae pimeyden valta; suuri on
vielae se tyoe-ala, joka jokaisella isaenmaan ystaevaellae on tehtaevaenae ja
suuri on se voitto, jos he kerran voittavat totuuden voiton."

"Eikoe voisi mitenkaeaen saada niin, ettae yksikaeaen kansakoulu olisi joka
pitaejaeaessae?"

"Ei sitae vielae taehaen asti ole saatu. Muutoin ei asia voi semmoiseksi
tulla, kuin saamalla asetus, joka niin maeaeraeisi. Asia onkin ollut
esillae valtiopaeivillaekin, mutta se ei ole mennyt laepi."

"Mikaehaen siinae on ollut syynae?"

"Luultavasti, etteivaet saeaedyt ole katsoneet asiaa niin taerkeaeksi, kuin
monikin sen katsoo. He kammonevat myoes kaikkea pakollista, jonka he
luulevat vaikuttavan vahingollisesti kansaan, vaikka ennestaeaenkin niitae
loeytyy, esimerkiksi lukemiseen oppimisen ja rippikoulun kaeymisen pakot,
eikae suinkaan niistae ole havaittu mitaeaen vahinkoa olevan."

"Miksi joillakin kansakoulun vastustajilla oli niin outo puku,
jommoista en ennen ole naehnyt?"

"Muutamat ihmiset ovat asian kaesittaeneet siltae kannalta uskon asioissa,
ettae heidaen on vaatteensa muuttaminen sen laiseksi, ettae he hyvin
jyrkaesti ja silmaeaenpistaevaesti eroaisivat muista ihmisistae, jos heidaen
on mieli taivaasen paeaestae; siitae ajatustavasta tuokin sinun mielestaesi
niin outo puku on syntynyt".

"Auttaako tuo pu'un muuttaminen sitten ihmisen autuaaksi tulemisessa?"

"Ei, sillae Jumala katsoo sydaemeen, eikae vaatteisin."

"Mutta tuleehan ihmisen vaelttaeae ylpeyttae".

"Kaiketikin, mutta muista eroamaton vaate itsekullakin saeaetynsae ja
arvonsa mukaan ei ole suinkaan mikaeaen ylpeyden merkki. Eikae se ole
mikaeaen ansio Jumalan eikae ihmisten edessae, jos ihminen laittaa
vaatteensa saeaedystaensae eroavaksi, olipa se sitten ylemmaes tai alemmas;
ilman sitae ihminen saattaa ylpeillae missae pukineessa tahansa."

"Mistaehaen tuokin luulo on alkunsa saanut?"

"Ihminen on hyvin herkkae taipumaan siihen luuloon, ettae haenen pitaeisi
jotain semmoista toimia ja tehdae, johon Jumala mielistyisi. Raamatussa
loeytyy paljon esimerkkejae, kuinka Jumala on armahtanut ihmisiae, kun he
ovat itsensae noeyryyttaeneet haenen edessaeaen. Muistathan piplian
historiastasi, miten profeeta Jonan saarnasta Niniven asukkaat
kaeaentyivaet ja katuivat pahoja tekojansa saekissae ja tuhassa. Juuri sitae
noeyryyttae tarkoittavat ihmiset vaatteittensa muuttamisellakin".

"Historian muistan aivan hyvin; mutta siltaehaen se naeyttaeae, ettae vaate
auttaa, koska ninivelaeiset saivat armon, kun he saekissae ja tuhassa
katuivat syntejaeaen".

"Eivaet he sentaehden armoa saaneet, jos he sillae kerralla pitivaet
tuhkaista saekkiae yllaensae, vaan senvuoksi, kun he noeyryyttivaet sydaemensae
Jumalan edessae, sillae haen katsoo sydaemeen, niinkuin aesken jo sanoin.
Tuota luuloa oli juutalaisissakin paljon Vapahtajan aikana
fariseuksissa, sillae he myoes pitivaet muista kansalaisistansa eroavia
vaatteita, josta Kristus heitae usein nuhteli. Raamattu sanoo: 'aelkaeaet
leikatko teidaen vaatteitanne, vaan sydaemenne', osoittaen siten, ett'ei
vaatteitten, vaan sydaemen muutos tekee ihmisen otolliseksi Jumalalle.
Paavin uskoisissa maissa myoes ihmiset kokevat ansaita Jumalan armoa
vaatteittensa muuttamallakin, jopa niinkin ankaroilla, ettae pitaevaet
karva- ja jouhi-paitaakin paljaan ihonsa paeaellae".

"Jouhipaitoja paljaan ihonsa paeaellae!?"

"Niin vielaepae ruoskivat itseaensae veriin asti ja kantavat
vapa-ehtoisesti raskaita kahleita. Tuossa on heidaen mielestaensae kaksi
Jumalalle otollista tyoetae, nimittaein: vaatteitten halventaminen ja
lihan eli ruumiin kurittaminen; tuommoisista alkuperistae laehteneitae
lienevaet kaikki uskonnollisista syistae tulleet vaatteitten
muuttamisetkin nyky-aikana. Muutoin ei ole tarpeellista sekauta
kenenkaeaen vaateparteen; ainoastaan yloellisyyttae tulee vastustaa".

"Olivatko he uskonnon taehden vaatteensa muuttaneet, jotka tuolla
kokouksessa olivat?"

"Luullakseni olivat".

"No, mutta minkaetaehden hekin sotivat kansan valistusta vastaan, vaikka
heidaen pitaeisi edustaa kaikkea hyvaeae ja jaloa taeaellae ja sitten
tulevaista elaemaeae?"

"Sentaehden kun heidaen naeoessaensae on jotakin vikaa".

"Mutta ovathan he useinkin hyvin kiivaita asiaansa puollustamaan".

"Siinaepae se on asia, ettae he pitaevaet oman kaesityskantansa ainoana
oikeana. Muutoin ei ole kiivasteleminen mikaeaen oikean merkki. Uskonnon
kiivastelioissa on monta eri lahkoa, joissa useinkin syntyy eksyttaeviae
ihmisoppeja, ohjelmia ajatus- ja kaesitystapoja, jotka useinkin ovat
tehneet lujinta vastarintaa ihmiskunnan edistymiselle. Ja jos he
olisivat kuinkakin riitaisia keskenaensae oppinsa erinkaltaisista
kappaleista ja tavoista, ovat he siinae kumminkin yksimielisiae, ettae
vihaavat kaikkea maallista oppia ja tieteellisyyttae?"

"Sanoitte: lahko, mikae on lahko?"

"Lahkoksi kutsutaan meillae kaikkia ihmisistae muodostuneita ryhmiae eli
joukkoja, jotka oppinsa ja kaesityksensae kautta eroavat joko asetuksiin
perustetuista yhteiskunnallisista oloista, taikka jotka uskonnossa
poikkeevat opilla ja elaemaellae lutherilaisesta valtiokirkon opista.
Edellisiae sanotaan valtiollisiksi ja jaelkimaeisiae uskonnollisiksi
lahkoiksi; edellisiae ei meillae, Jumalan kiitos! toki ole".

"Onko uskonnon lahkoista koskaan mitaeaen hyvaeae?"

"Kuin ne kumminkin ovat perustetut kristilliselle pohjalle, on niistae
usein paljonkin hyvaeae. Sillae vaikka muutamissa opinkappaleissa ovat
saaneet toisellaisen kaesityksen kuin evankelislutherilaisen
valtiokirkon oppi on, siivoontuu heidaen ulkonainen elaemaensae kuitenkin
ja siitaekin on jo yhteiskunnalliselle elaemaelle suuri voitto. Ja vaikka
he alussa ovatkin vaelistae hyvinkin vaeaeraellae tolalla, tasaantuvat ja
lauhkenevat he ensi kiihon ja hourion sivu mentyae ja usein puhdistuu
heidaen elaemaensae puhtaaksi ja syvaeksi kristillisyydeksi. Pitkaellisen
rauhan aikana veltostuu totisinkin kristillisyys, mutta kun
lahkolaisuus rupee liikkumaan, valpastuvat ihmiset tutkimaan omaa
tilaansa ja sillaekin tavalla on lahkolaisuus hyoedyksi; mutta niin
kauvan kun lahkolaisuus on lahkolaisuutena, ei voi sitae uskonnon
perustuksena pitaeae".

"Mikae on oikea uskonto?

"Se, joka on perustettu pyhaeaen raamattuun ja joka pitaeae sen ytimen eli
hengen kaikkinensa elaemaensae ohjeena ja toivonsa perustuksena, eikae pyri
sitae selittaemaeaen, mestaroimaan, kaeaentelemaeaen ja vaeaentelemaeaen oman
pimeaen lahkolais-mielensae jaelkeen."

"Ovatko uskonto ja tiede yleiseen ristiriidassa?"

"Ei voi kieltaeae, etteivaet ne ole jo ammoisista ajoista olleet toisiansa
vastaan, voimatta kumminkaan toisiansa kumota."

"Miksikaehaen se niin on?"

"Harva ihminen on taeydellisesti kehittynyt sekae uskonnossa ettae
tieteissae ja semmoista kehittymistae voimme pitaeae puolinaisena. Siitae
aivan helposti seuraa, ettae toinen ihminen on enemmaen kehittynyt
uskonnossa, toinen tieteissae. Kun nyt niin kerran on, pitaeae kumpikin
puolue toistensa kaesitystavan tarpeettomana ja omansa semmoisena, johon
ei enaeaen mitaeaen lisiae tarvita. Semmoisessa puolinaisessa kehitystilassa
ollessaan uskonto ei kaersi, ettae tiede pyrkii kaikkialla tutkimaan,
kaesittaemaeaen ja selville saamaan luonnon salatuita ja suuria ihmeitae,
siis Jumalan luomisen viisautta. Semmoinen uskonto luulee siten
ryoestettaevaen Jumalalta kunnian ja halvennettavan Haenen suuruuttansa,
vaikka ihminen senkin kautta oppii vaan enemmaen ja enemmaen tuntemaan
Luojansa ihmeellistae viisautta ja rakkautta ihmisiin, kunnioittamaan
ja rakastamaan Haentae enemmaen ja samassa myoes laehimmaeistaeaen.
Kristillisyydettae kehittynyt tiede ei taas tyydy mihinkaeaen muuhun, kuin
siihen, minkae haen on kaesittaenyt ja katsoo sentaehden yloen kaikki
uskonnolliset pyrinnoet ja harrastukset joutavina ja ahtaina
haaveksimisina."

"Miks'eivaet ne voi toisiansa kumota, vaikka ovat toisiansa vastaan?"

"Siksi eivaet, kun kumpikin on muuttumatoin totuus ja totuutta ei voi
mikaeaen kumota."

"Uskonto vai tiede on enemmaen hyvaeae tehnyt ihmiskunnalle?"

"Vaikka uskonto ja tiede ovat niin kauvan seisoneet toisiansa vastaan
ja vielaekin seisovat, niin kumpikin on tehnyt paljon hyvaeae
ihmiskunnalle, samassa kun ne ovat toisiansa auttaneet tuossa suuressa
tyoessae."

"Kuinka se on ymmaerrettaevae, ettae kaksi vastakkain olevaa asiaa saattaa
toisiansa auttaa yhdessae ja samassa asiassa?"

"Mikae olisi uskonto ilman tiedettae ja mikae olisi tiede ilman
uskonnotta? Mitae olisivat he voineet tehdae ihmiskunnalle yksistaensae,
jos eivaet olisi auttaneet toinen toistansa? Jos ihminen olisi kuinkakin
tieteellisesti oppinut, mistae saisi haen lohdutuksen murheelliselle
sydaemellensae, raskaalle ja polttavalle omalletunnollensa, kun semmoinen
paeaelle tulee, jos ei olisi kristin-uskoa, joka voipi haenelle sitae
tarjota ja antaakin? Uskonnotta olevat oppineetkin ihmiset, semmoisen
haedaen tullessa, lopettavat paeivaensae tavallisesti itsemurhilla --
raukoilla ei ole mihin he turvaisivat --; se on ijankaikkinen ja
ajallinen vahinko. Mutta joka seisoo lujalla uskonnollisella pohjalla,
haen ei horju, vaikka vielae mitaekin tulisi, vaan loeytaeae turvansa
uskonnossa ja haenen sydaemensae noeyrtyy, uskontonsa vahvistuu ja elaemaensae
parantuu ankarassa murheen paetsin koetuksessa ja niin saeilyy haen
siunaukseksi ihmiskunnalle.

"Suuret ja voimalliset valtakunnat muinoin olivat korkealla sivistyksen
kannalla, mutta eivaet voineet pystyssae pysyae, kun eivaet tunteneet
kristin oppia, vaan palvelivat mykkiae epaejumalia, sillae heiltae puuttui
vahvin perustus, nimittaein kolmi-yhteisen Jumaluuden kuva. Jos taas
katsomme nykyaikaa, havaitsemme aivan pian, ettae ne kansat ja
valtakunnat, jotka kristin uskoa tunnustavat, ovat korkeimmalla
tieteittenkin kannalla, jonka vuoksi he ovat etunenaessae astumassa
ja tieteitten valolla ohjaamassa muita pimeydessae vaeltavia
pakana-kansoja. Taestaekin jo naekyy, ettae kristin-oppi on tehnyt
ihmiskunnalle paljon jo uskonnollistakin hyvaeae, puhumattakaan siitae,
mitae se tulevaisessa elaemaessae voi ihmisille antaa. Vahvana totuutena
siis pysyy se, ett'ei mikaeaen ulkonainen oppi, olkoon se kuinka korkea
tahansa, ole taeydellinen sivistys, jos ei se ole kristillisyyteen
perustettu.

"Jos taas katselemme asiaa toiselta kannalta, niin taeytyy kysyae: mikae
olisi ihmiskunta ja itse uskontokin ilman tiedettae? Sillae juuri tiede
on uskonnonkin saattanut siihen valkeuteen, jossa se nykyaeaen on,
samaten kun uskontokin on tiedettae edistaenyt."

"Kuinka se on ymmaerrettaevae?

"Pyhaet kirjat, se on: koko pyhae raamattu on kaeaennetty monelle eri
kansojen kielille, joka on tapahtunut tieteen eli opin avulla, sillae
oppimatoin ihminen ei siihen kykene. Aina jonkun ajan takaa on Jumala
heraettaenyt oppineita miehiae kuulemaan haenen tahtoansa ja naemae ovat
tehneet uudistuksia ja parannuksia kristin-uskoon sekoitettujen
ihmisoppien ja saeaentoejen taehden harhaantuneessa kristin-opissa, ja niin
he ovat kohentaneet ja oikealle saattaneet horjuvan kristin-opin. Sinae
tunnet osaksi Lutheruksen, koska tiedaen ettae olet lukenut haenen
elaemaekertansa. Jos ei haen olisi ollut oppinut mies, ei ikaenae haen olisi
voinut kukistaa paavin valtaa, eikae puhdistaa ihmisopeilla turmeltua
uskoa. Oppineista miehistae on myoes perustettu kristillisen kirkon
hallinto kaikissa kristillisissae maissa; jos sen hoito olisi
oppimattomien kaesissae, niin menisi se pian mullin mallin, juuri sen
vuoksi, kun ei heillae olisi perustettua tietoa missaeaen. Pian alkaisi
silloin ihmisopit ja samassa lahkolaisuuden sairaudet juurtua
kristin-oppiin ja turmelisi sen puhtauden.

"Muutoin jos ei tiedettae olisi, ei meillae olisi jaerjestettyae
valtiolaitosta, ei lakia eikae oikeutta, ei rautateitae, laivakulkua,
sananlennaettimiae, ei koneita eikae tehtaita, sanalla sanoen ei mitaeaen,
vaan me olisimme alkuperaeisessae tilassamme, niinkuin muutkin
villikansat. Mikaeaen kansa kokonaisuudessaan ei ole vielae koskaan
kaeaentynyt totiseen kristillisyyteen, jonka vuoksi pahuus ja vaekivalta
on jaeaenyt enintae osaa ihmisiae hallitsemaan ja noita hillitsemaeaen ja
kurissa pitaemaeaen ovat lait ja oikeudet sekae niiden oppineet hoitajat,
johtajat ja valvojat hyvin tarpeelliset. Mutta lakeja hoitamaan ei
kykene muut kuin tieteellisesti oppineet miehet. Muutoin voipi
ulkonainen oppi ja tiede korjata paljon niitae ihmisiae, jotka eivaet ole
tosi kristityitae, vaan ovat jaeaeneet himojensa valtaan, sillae opin
avulla voivat he tulla jaerkeisopillisesti eroittamaan hyvaen paljasta,
oikean vaeaeraestae, kunniallisen tyoen vaeaeraestae teosta, ja sen avulla
heidaen turmeltunut elaemaensae parantuu yhteis-kunnallisen elaemaen eduksi."

"Miks'eivaet uskonto ja tiede sitten voi hyvaessae sovussa auttaa tuota
yhteistae ja suurta tehtaevaeaensae ihmiskunnan hyvaeksi?"

"Siihen kysymykseen on jo vastattu silloin kun selitettiin: minkaetaehden
uskonto ja tiede ovat ristiriidassa keskenaensae. Kummassakin haarassa
enemmaen kehkeyneet ihmiset tekevaetkin tuota suurta tyoetae hyvaessae
sovussa ja tuo tyoe se on, joka kumpaakin vie enimmaen eteen paein."

"Mikae se arttikuulus on, jota eraes koulun vastustajia niin usein kaeytti
mahti-sananaan?" kysyi poika, kaeaentaeen siten keskustelun pois entiseltae
tolalta.

"Sitae en tiedae. En koskaan ole tieteellisissaekaeaen nimityksissae naehnyt
kaeytettaevaen semmoista sanaa, ennen vanhaan oli Kreikan maalla
Aristoteles niminen viisaus-tieteiliae, jonka nimi vaehaen vivahtaa
yhdenkaltaiselta tuon haenen mielestaeaen niin mahtavan arttikuulus sanan
kanssa, mutta asian luonto jossa haen tuota sanaansa kaeytti ei
osoittanut, ettae haen olisi Aristotelesta tarkoittanut. Joku aika
takaperin, kun suomenkieli oli vielae viljelemaetoentae, kutsuttiin
asetuksien erinaeisiae lukuja: artikkeleiksi, mutta asian luonto ei
osoittanut, ettae haen sitaekaeaen olisi tarkoittanut! Sentaehden ajattelen
minae, ettae haen koki hapuroida jotain tiede-sanaa, osoittaaksensa siten
luultua isoa oppiansa, jota haen sanoi itsellaensae liiaksikin olevan
hakeaksensa siten puolueeltansa kunniaa ja luottamusta, sillae haen on
sen johtaja".

Pojan uteliaisuus olisi noussut hyvinkin korkealle, mutta nyt juuri
loppui taloton taival ja kylae tuli, jonkataehden keskustelumme taeytyi
lopettaa.

Meidaen olikin pysaehtyminen eraeaesen saman pitaejaeaen taloon, jossa tuo
kuntakokouskin oli ollut; siihen taloon matkamme tarkoituskin oli.

Niinkuin ennen olen maininnut, viivyimme siinae useampia viikkoja ja
asiamme loppuun ajettuamme, laehdimme paluu-matkalle kotiin. Tiellae
mennessaemme esittelin pojalle, ettae kaevisimme kuntakokouksen
esimiehellae, jolta luultavasti saisimme lisaetietoja tuosta
merkillisestae kuntakokouksesta. Poika tietysti suostui ehdottomasti
esitykseeni ja niin ruvettiin kyselemaeaen haenen asuntoansa ja sen
tietoon saatuamme, ajoimme sinne. Kun sinne tulimme, otti haen
ystaevaellisesti meidaet vastaan ja kehoitti jaeaemaeaen yoeksi heille. Kun oli
jotenkin iltapaeivae, suostuin minae esitykseen, senkin taehden, ettae olisi
ollut paremmin aikaa puhellaksemme asioita. Isaentae toimitti
hevosellemme ruokaa ja suojaa ja vei meidaet huoneesen, jossa meitae se
yoenseutu vieraanvaraisesti kestittiin. Isaentae naekyi olevan noita niin
kutsutuita sivistyneitae talonpoikia, sillae haenellae oli melkoinen
kirjasto ja useat sanomalehdet, ja haenellae oli runsaasti tietoja
yhteiskunnallisista ja valtiotaloudellisista asioista. Haen harrasti
saada kansallensa valoa, sillae haen kaesitti, ettae kansa vielae enemmaeltae
osalta haparoitsee pimeydessae ja tietaemaettoemyydessae ja ettae on mahdoton
kenenkaeaen paeaestae oikeuksiinsa, jos ei kansaa itseae saada ensin
tuntemaan kuinka paljoa se vielae on vailla, jonka tunnon jaelkeen sille
valo kumminkin kelpaisi.

Puheltiin ensin niitae ja naeitae ja tultiinpa viimein puhelemaan tuosta
viimeisestae kuntakokouksestakin.

"Tuolla kokouksessahan he kaeyttivaet itsensae niin haevyttoemaesti teitae
kohtaan, ettae te voisitte saada heidaet langetetuiksi suuriin
sakkoihin", sanoin haenelle.

"Kyllaehaen se niin olisi, mutta sitae en tee, sillae se on suurin viisaus
kaersiae tyhmiae; tyhmae ihminen ei viisastu rankaisemalla ja sakottamalla,
mutta haenelle pitaeae toimittaa valoa. Minae annan heidaen kirkua ja
kiemuroida omassa tuhmuudessaan ja tuota tehdessaeaen he kietovat itsensae
yhae lujemmalle oman tuhmuutensa verkkoon ja niin he takertuvat omiin
pauloihinsa, joita he ovat muille virittaeneet: siinae on heille sakkoa
kyllaeksi", lausui isaentae jalomielisesti. Vivahtipa tuo puhe mielestaeni
siihen jaloimpaan lauseesen mitae on maailmassa koskaan kuultu
nimittaein: "Isae anna heille anteeksi, sillae eivaet he tiedae mitae he
tekevaet." Tuo isaennaen puhe miellytti minua niin, ettae olin vaehaellae
tarttua haeneen syliksi kiinni.

"Eikoe tuo hyvin harmita teitae, kuin kaikkenne koette panna liikkeelle,
tehdaeksenne hyvaeae heille ja he yhtaekaikki osoittavat kiittaemaettoemyyttae
hyvyytenne edestae ja vielaepae vainoakin?" kysyin haeneltae.

"Ei yhtaeaen, sillae niin on maailman tapa ollut ja on vielae eteenpaeinkin,
ettae he tuolla tavalla ovat palkinneet hyvaentekiaensae. Ei mitenkaeaen saa
ihminen itsellensae sukkelampaa viha- ja vaino-miehiae, kuin tekemaellae
heille jotakin hyvaeae, siis heidaen vihansa ja vainonsa on paeinvastoin
iloni ja lohdutukseni, sillae se osottaa, ettae minaekin olen jo kortta
vetaenyt isaenmaan yhteiseen pesaeaen, kansan eduksi", lausui isaentaeni,
naehtaevaesti liikutettuna.

Kertoelmassani olen unohtanut mainita, ettae olimme olleet yoetae tuossa
talossa ja ettae viimeiset puheemme olivat eineen jaelkeen.

Kun ei meillae ollut enaeaen mitaeaen tekemistae talossa ja kun aamu oli jo
hyvaesti kulunut, laehdimme me pojan kanssa samoamaan kotoamme kohden,
samaa tietae, jota olimme tulleetkin.

Melkein heti tulimme lauttauspaikalle ja lauttamies toi lauttansa, kun
huomasi meidaet toisella rannalla. Kun haen tuli sille rannalle, jossa me
olimme, tein haenelle aamutervehdykseni, mutta haen ei vastannut mitaeaen,
katsella muljahutteli vaan ja naeytti hyvin vihaisen naekoeiseltae, kun me
hevostamme ja muita kaluja toimitimme lautalle. Sitten laehdimme
menemaeaen virran yli, joka onnistui hyvaesti. Koko ylimenommekaan aikana
ei vaihdettu yhtaekaeaen sanaa ja toisella rannalla maksoin haenelle
lauttausrahan; ja sanottuani jaeaehyvaeiset, ei haen vastannut siihenkaeaen
mitaeaen. Tuosta mitaeaen huolimatta, laehdimme ajelemaan kotia kohden.
Tiellae kylaen laepi kulkiessamme tapasimme vanhoja tuttujamme: tuo
lauttamieheltae seipaeaellae uhattu mies oli tienvarrella panemassa aitaa,
jonka lauttamiehen hevonen oli taas hiljakkoin saerkenyt. Haen paeivitteli
ettae pitaeae vartioida yoetae paeivaeae vainioitansa, jos mieli saada
saeilytetyksi kylvoensae tuolta pahalle tavalle oppineelta ja isaentaensae
puollustamalta lauttamiehen hevoselta. Haen puhutteli ystaevaellisesti
meitae ja pyysi ettae laehtisimme nyt haenen kotiinsa kaeymaeaen. Kun ei
meidaen sopinut haenen pyyntoeoensae suostua, sillae meillae oli jo
kotikiirut, pahoi haen hyvin sitae. Otimme haeneltae jaeaehyvaestit ja
laehdimme. Ajettuamme kappaleen matkaa, tulimme ison kesantovainion
kohdalle, jossa suuri joukko ihmisiae kaivoi, paitahihasillaan, isoa
ojaa vainion halki. Tyoemiehet olivat tieltae ison matkan paeaessae, mutta
eraes heistae tunsi meidaet tiellae ja alkoi juosta meitae kohden; me
seisatimme hevosemme ja odotimme. Tuo tulia ei ollut kukaan muu kuin
entinen tuttumme, tuo vaeaeryyttae kaersivae, joka ei saanut tunnotointa ja
vaeaeraeae naapuriansa kaivamaan yhteistae, rajoja myoeden juoksevaa
veto-ojaa. Haenen oli vaekinensae taeytynyt sitae ruveta kaivamaan, sillae se
olisi kaivamatta ollen tuottanut vahinkoa viljelyksille. Haenkin
puhutteli meitae ystaevaellisesti ja kyseli matkamme tarkoitusta. Haen
aikoi lain kautta hakea oikeuttansa tuota uppiniskaista naapuriansa
vastaan, joka ei mielestaeni ollutkaan ollenkaan vaeaerin niin julkeaa
vaeaeryyttae kohtaan; haeneltaekin jaeaehyvaeiset otettuamme, laehdimme taas
tuolle tutulle talottomalle taipaleelle.

Tultuamme taipaleelle ja tovin ajatuksissa oltuamme, sanoi poika
yht'aekkiae:

"Miksi tuo lauttamies naeytti niinkuin haen olisi ollut vihassa meille?"

"Ehkaepae haen oli todestaankin vihassa".

"No minkaetaehden?"

"Luultavasti sentaehden, kun minae en antanut haenen seipaeaellae
vahingoittaa haeneltae vaeaeryyttae kaersivaeae naapuriansa. Kenties haen olisi
tehnyt murhan, jos haenen kostonpyyntoensae ei olisi tullut estetyksi ja
niin tuo estaeminen kenties tuli suorastaan haenelle itselleenkin
hyvaeksi, katsomattakaan sitae, ettae haen oli aivan vaeaeraessae".

"Sepae nyt on kumma kun ihminen saattaa suuttua aivan oikeasta asiasta!"

"Ihminen, joka on vaeaeryyttae taeynnae, ei suutukaan mistaeaen muusta niin
nopeasti kuin oikeasta; haen ei kaersi eikae jaksa kuulla totuutta, sillae
haenen sydaemensae aivoitukset ovat pahat. Me emme ole vielae monen hengen
kanssa olleet puheisilla taeaellae ja kenties olemme jo saaneet useampia
vihamiehiae kuin ystaeviae, varsinkin kun olemme julkisesti puhuneet
kansakoulun puoleen; semmoista on maailman meno".

"Tuolla kokouksessa kansakoulun vastustajat puhuivat herroista ja
muista virkamiehistae niin rumasti, ovatko herrat sitten niin pahoja?"

"Tuhma ihminen luulee, ettae maailma seisoo heidaen sormiensa nenillae. He
luulevat, ettae he ovat ne, jotka kaikki elaettaevaet, jotka kaikki
pystyssae pitaevaet ja hallitsevat ja ett'ei herrat ole muuta vasten
mailmassa kuin laiskana elaemaeaen ja olemaan muille rasituksena.
Tuommoinen ajatustapa on peraeti vaeaerae ja suurimman ymmaertaemaettoemyyden
synnyttaemae. Oikeastaan ei oikeain virkamiesten ja talonpoikien vaelillae
olekaan mitaeaen eroitusta tyoen teon suhteen, sillae molemmat tekevaet
tyoetae sekae itsensae ettae yhteisen hyvaen eduksi. Usein tekee raskasta
henkistae tyoetaensae virkamies suuremmalla huolella, murheella, vaivalla
ja ahkeruudella kuin kova tyoemies, joka paeivaensae tyoen paeaetettyae saa
nukkua yoensae rauhassa. Usein tekee oppinut mies henkisellae tyoellaensae
enemmaen hyoetyae isaenmaallensa ja ihmiskunnalle, kuin kovan tyoen tekiae,
vaikka haenellae olisi sadat kaedet tyoetae tekemaessae. Yhtae tuhmasti on myoes
se, jos joku virkamies eli niin kutsuttu herra katsoo rahvasta
sentaehden yloen, kun haen on kovan tyoen tekiae, sillae kaikki kelvollinen
tyoe on kunniallista ja se tulee yhteisen isaenmaamme hyvaeksi,
tehtaekoeoenpae tyoetae sitten paeaellae taikka kaesillae".

Tuota viimeistae vastaustani seurasi pitkae aeaenettoemyys ja matka kului
hitaasti ja ajatuksissa.

"Voi kuinka paljon minun naekoeni on selvennyt taellae matkalla, isae!"
sanoi poika taas hetken aeaeneti oltuamme.

"Mitae sinae olet ruvennut naekemaeaen?"

"Olen naehnyt senkin, ett'eivaet kaikki ihmiset olekaan niin hyvaet kuin
olen luullut".

"He olivat tuolla kokouksessa kovan kiihoituksissa jaennittaevaen asian
vuoksi, jonkataehden ei sovi kansan keskinaeistae suhdetta mitata sillae
mitalla, mutta paljon kumminkin puuttuu ihmisiltae totista rakkautta.
Minua ilahuttaa kun ma huomaan, ettae todellakin on naekoesi parannut.
Mutta ei sinun pidae niin ajatella, ettae sinae nyt olet kyllaeksi naekevae.
Sinae olet nyt vaehaeisen osan tullut tuntemaan luonnon suuresta
kuvakirjasta ja Jumalan suuresta korkeudesta, viisaudesta ja
rakkaudesta ihmisiae kohtaan. Vaehaen olet myoes kaesittaenyt vielae tuota
jalointa, Jumalalta luotua, mutta samassa oikullisinta -- juonikkainta
naekyvaeisten kappalten seassa olevaa olentoa -- ihmistae. Kaikissa noissa
on niin paljon tutkimista, kaesittaemistae ja oivaltamista, ettae ihmisen
taeytyy koko ikaensae niitae tutkia, jos mieli on niistae jokukaan murunen
selville saada".

"En minae niin luulekaan, ettae olisin jo kylliksi naekevae, mutta toivon
ettae olen saanut hyvaen alun naekoeni selveaemiseen".

"Se tunto on oikea. Mutta tiedaetkoe nyt, mistae minae otan aineita
kirjoituksiini?"

"Tiedaen: ihmissydaenten tuomista elaemaen kohtaloista ja heidaen
menetystavasta Jumalaa ja laehimaeistae kohtaan".

"Aivan niin mutta mitae ajattelisit jos kirjoittaisin taemaen matkamme
kaikkineen, mitae olemme naehneet, kuulleet, puhuneet ja tunteneet?"

"Siitae tulisi sievae kertomus".

"Minkae panisit kertomukselle nimeksi?"

"No, kylaeaen tullessa".

"Olemmehan naehneet ja kuulleet jotain itse kylaessaekin".

"Mutta enimmaen kumminki kylaeaentullessa", intti poika.

"Suostun. Minae kirjoitan kertomuksen kaikesta mitae olemme taellae
matkalla havainnut ja panen sille ehdoittamasi nimen".

"Kirjoittakaa! Mutta pyydaen ettae annatte sen minun lukea, sitten kun
kertomus on valmiina!"

Minae suostuin.

Nyt juuri tulimme koti-veraejaelle.

Kun paeaesin kotia rupesin kirjoittamaan taetae kertomusta.

Kertomuksen valmiiksi tultua, vein sen lupaukseni mukaan pojalle
luettavaksi; poika luki sen aikojansa myoeden. Kun haen oli lukenut
loppuun kertomuksen, tuli haen minun tykoeni loistavin silmin: "nyt minae
vasta oikein kaesitaen mistae kertomuksissa aineita saadaan, koko elaemaen
lavea tanner on taeynnae valmiita kukkaisia; kauniita, rumia,
terveellisiae ja myrkyllisiae ja kirjoittajalla ei ole muuta tyoetae kuin
ettae haen oppii ne tuntemaan ja ettae haen sitte jaerjestelee ne sievihin
riveihin joihin haen vaeliin sovittelee myrkyllisiaekin kasvuja
kauneimpain ja tuoksuvampain kukkien sekaan ja niin tuosta kirjavasta
joukosta tulee kokonainen sarja. Jos Jumala suo minulle niitae voimia ja
minun siihen ikaeaen tulla, ettae voin kansalleni kirjoittaa jotain, niin
luulisin jo loeytaevaeni aineita", innotteli poika.

"Mistae kirjoittaisit silloin?"

"Ihmissydaemestae".

"Sen valopuolistako?"

"Ei, ei, vaan minae panisin piikkejae ruusuin sekaan ja muista valkean
rinnalle. Kokonainen kuva minua aina on parhaiten miellyttaenyt ja
semmoinen ei ole mielestae eksyttaevae", sanoi poika.

"Jospa Jumala sen soisi, ettae aikeesi kaevisi toteen!" sanoin pojalle ja
pari kyyneltae nousi silmiin, jotka huolellisesti koin haeneltae salata.








End of the Project Gutenberg EBook of Kylaeaen tullessa, by Pietari Paeivaerinta

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLAeAeN TULLESSA ***

***** This file should be named 34699.txt or 34699.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/3/4/6/9/34699/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
